Toisessa blogitekstissä sivuamme Braxin selvityksen toisen kohdan kysymyksiä: Millä kriteereillä määritellään sellaisten järjestöjen toiminta, joilla on rajapintoja sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen että palvelutuotantoon? Miten näiden toimijoiden resurssit voidaan turvata?
Lähtökohtia
Sote-uudistus tuo osalle järjestöjen hyte-toiminnoista monisyisen muutoksen. Nämä toiminnat, joita muutos koskee, ovat niitä, jotka “nykyisessä järjestelmässä ovat toimineet kunnan tai kuntayhtymän vastuulla olleen palvelu- ja hoitoketjun jatkona tai rinnalla tai matalan kynnyksen paikkana, jossa ihmisestä otetaan ”viime hetkellä” koppi siten, ettei hän päädykään varsinaiseen sote-palveluketjun piiriin tai että hän on vapaaehtoisten tuen piirissä odottaessaan pääsyä varsinaisten palveluiden piiriin. Näitä toimintoja ei ole pidetty julkisiin palveluihin yksiselitteiseen ydinalueeseen kuuluvina eikä toisaalta niillä ole katsottu olevan verotuksen, kilpailulainsäädännän tai EU-oikeudenkaan mukaisia esteitä tulla kohdelluksi yleishyödyllisenä järjestötyönä – toisin sanoen ei markkinoilla olevina palveluina.” (Brax 2018: 30.)
Järjestölähtöiset toiminnat saavat runsaasti uusia rajapintoja sote-uudistuksen ympäristön muutoksen myötä. Seuraavat valinnanvapauden mekanismit muuttavat sote-uudistuksen rajapintaa monimuotoisemmaksi:
- Suoran valinnan palvelut
- Jatkossa tuottajina sote-keskukset ja hammashoidon yksiköt (julkiset, yksityiset tai 3. sektorin toimijat)
- Kunnan poistuminen tästä rajapinnasta, sillä maakunta jatkossa vastuussa palveluiden järjestämisestä
- Järjestötoimijat tekevät jatkossa yhteistyötä yhtiöitettyjen sote-keskusten, maakunnan liikelaitoksen sote-keskusten tai suunhoidon yksiköiden kanssa
- Asiakassetelin piirissä olevat palvelut
- Maakunnalla jatkossa tehtävänä tarjota asiakasseteliä tiettyihin toimintoihin
- Maakunta voi lisätä palveluiden määrää
- Järjestöt Stea-avustuksen ja/tai kuntien tai sairaanhoitopiirien avustuksen avulla ovat tuottaneet ennen näitä asiakassetelin piirissä olevia palveluita
- Jatkossa toimintoja tullaan tunnistamaan markkinalähtöisiksi palveluiksi, joihin ei saa antaa julkista tukea
- Muut hyte-toiminnot sote-palveluiden rajapinnassa tulee tunnistaa järjestölähtöisiksi toiminnoiksi, sillä niissä ei voi lähtökohtaisesti olla päällekkäisyyttä asiakassetelillä maksettavien palveluiden kanssa
- Rajanveto tulee olemaan hankalaa lainsäädännön ja maakunnan päätösten tarkkarajaisuuksien takia
- Henkilökohtaisen budjetin piirissä olevat palvelut
- Kuntien tai kuntayhtymien kilpailutuksen tai hankintalain salliman suorahankinnan kohteena olevat palvelut
- Palveluissa ei juurikaan Stean tai kuntien julkista rahoitusta
- Osaan palveluista saattaa tulla julkisia rahoituslähteitä, mikä tarkoittaa asiakassetelin mukanaan tuoman muutoksen kaltaista muutosta
“Järjestöjen yleishyödyllisen toiminnan piirissä oleville toiminnoille syntyy siis näin uusia ja/tai uudenlaisia rajapintoja suhteessa liiketoimintaan ja nämä rajapinnat ovat eri maakunnissa erilaisia. Näin ollen on hyvin todennäköistä, että jotkut järjestöjen hyte-toiminnat ovat toisissa maakunnissa järjestölähtöisiä toimintoja ja toisissa maakunnissa niitä tuotetaan palveluina markkinaehtoisesti.” (Brax 2018: 32–33.)
Mitä tämä tarkoittaa järjestöjen kannalta?
Annika Saarikko pohtii kolumnissaan Järjestöjen menestys uudessa sotessa vaatii yhteistyötä ja toimintaympäristön ymmärrystä muun muassa sitä, miten nämä rajapinnat vaikuttavat järjestöihin.
Alla on ote hänen mietinnöistään, jotka liittyvät Braxin selvityksen toiseen kysymykseen:
“Sote-järjestöjen osalta muutos edellyttää sitä, että järjestöt itse tunnistavat toimintansa luonteen: onko työ jatkossa nähtävissä markkinaehtoiseksi palvelutuotannoksi vai yleishyödylliseksi terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi.
Myös kuntien ja maakuntien on tunnistettava oma roolinsa. Kuntien tulee nähdä, mikä rooli järjestöillä on alueella hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. Kunnan ei kannata esimerkiksi kategorisesti lakkauttaa sote-järjestöjen harkinnanvaraisia avustuksia vain, koska ”sote siirtyy maakunnalle”. Tulee muistaa, että kunnilla on jatkossakin vastuu hyvinvoinnin edistämisestä.
On tärkeää, että järjestöt eivät putoa maakunnan ja kunnan väliin siinä suhteessa, että molemmat katsovat jonkin asian kuuluvan toisen tontille. Lopputulemana voisi tällöin olla, että yleishyödyllinen toiminto, jota mikään muu kuin järjestötaho ei hoida, lakkaisi olemasta. Siksi erilaisten rajapintojen tunnistaminen hyte-toiminnoissa maakunnan ja kunnan välillä on tärkeää myös järjestönäkökulmasta.
Selvitys kirkastaa hyvin sen, että maakunta on keskeisessä roolissa niiden olosuhteiden luomisessa, jotka määrittävät, millaiset sote-palvelumarkkinat maakuntaan syntyvät. Lisäksi maakunta vaikuttaa ohjauskeinoihin, joilla palveluntuottajien hyte-työtä kannustetaan ja valvotaan. Tämän takia on tärkeää, että maakuntien muodostamisvaiheessa otetaan jo varhain huomioon ne erilaiset tekijät, joilla järjestöjen toimintaedellytyksiin suoraan tai epäsuorasti vaikutetaan.
Selvitys nostaa esiin myös sen, että todennäköisesti jotkut järjestöjen hyte-toiminnat ovat toisissa maakunnissa yleishyödyllisiä toimintoja ja toisissa maakunnissa niitä tuotetaan palveluina markkinaehtoisesti. Näin ollen myös markkina-arvion on oltava maakuntakohtaista.” (Saarikko 2018)
Lähteet:
Brax, Tuija 2018: Järjestöjen rooli maakunta- ja sote-uudistuksessa — Selvityshenkilön raportti. Saatavilla: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/160957
Saarikko, Anneli 2018: Järjestöjen menestys uudessa sotessa vaatii yhteistyötä ja toimintaympäristön ymmärrystä
Saatavilla: https://stm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/jarjestojen-menestys-uudessa-sotessa-vaatii-yhteistyota-ja-toimintaympariston-ymmarrysta