Sosiaali- ja terveysministeriö nimesi alkuvuodesta sydänliiton pääsihteeri Tuija Braxin arvioimaan järjestöjen roolia maakunta- ja sote-uudistuksessa. Selvityksen tarve oli perusteltu, sillä maakunta- ja sote-uudistuksessa maakunnat ovat järjestämisvastuussa sosiaali- ja terveyspalveluissa ja kuntien vastuulle jää hyvinvointia ja terveyttä edistävät tehtävät. (STM 2018.) Selvitys julkaistiin heinäkuun alussa, ja nyt kokoamme teille kolmeen blogitekstiin pähkinänkuoressa Braxin tulokset.
Selvityksessään Brax vastaa seuraaviin kysymyksiin:
- Mitkä ovat yleishyödyllisten yhteisöjen toimintamahdollisuudet hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä?
- Millä kriteereillä määritellään sellaisten järjestöjen toiminta, joilla on rajapintoja sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen että palvelutuotantoon? Miten näiden toimijoiden resurssit voidaan turvata?
- Millaisia mahdollisuuksia yleishyödyllisellä yhteisöllä on toimia kumppanina yksityisen tai julkisen sektorin palveluntuottajalle tai muille yleishyödyllisille sote-toimijoille?
Tässä ensimmäisessä blogitekstissä keskitymme ensimmäiseen kysymykseen eli siihen, mitä toimintamahdollisuuksia yleishyödyllisillä yhteisöillä on hyvinvoinnin ja terveyden (=hyte) edistämisessä.
Lähtökohtia
Järjestöjen toimintaympäristö hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä tulee muuttumaan sote- ja maakuntauudistuksen myötä etenkin paikallistasolla. Tähän asti kunnat ovat tukeneet järjestöjen hyte-työtä sillä kannustimella, että kunnan vastuulla olevat sosiaali- ja terveyspalveluiden tarpeet ja kulut ovat vähentyneet. Lisäksi kuntien johtoryhmissä ja hyte-työn johtamisessa on toiminut sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia, jotka ovat lisänneet kuntien yhteistyötä sote-järjestöjen kanssa hyte-työn osalta. (Brax 2018: 16.)
Sote-uudistus tulee muuttamaan tätä vakiintunutta yhteistyötä. Uudistuksessa hyte-työn päävastuu on edelleen kunnalla, mutta alan ammattilaiset siirtyvät kunnalta maakunnan ja/tai yritysten palvelukseen. Tämä heikentää kunnan kannustetta tukea hyte-työtä, sillä ” [–] hyte-työn sote-palveluiden tarvetta laskevat hyödyt koituvat jatkossa ensi sijassa maakunnan hyväksi”. Maakunnat ovat jatkossa yhä tärkeässä roolissa hyte-työssä, vaikkakin maakuntien rooli järjestöjen paikallisen toiminnan avustamisen kannalta tulee olemaan heikko ja epäselvä. Tämä heikkous johtuu siitä, että maakunnalta puuttuu suoranainen toimivalta puuttua siihen, jos kuntien hyte-työ heikentyy. Lisäksi maakuntien roolia järjestöjen paikallisen toiminnan rahallisena tukijana ei ole vielä kirjattu lainsäädäntöön ja valmisteluasiakirjoihin. (Brax 2018: 16–17.)
Ratkaisuehdotuksia — kirjaaminen, tietopohja ja vastuuhenkilöt
Brax esittää kolmea ratkaisuehdotusta sotejärjestöjen toimintamahdollisuuksien turvaamiseksi hyte-työssä. Ensimmäiseksi hän ehdottaa, että lain perusteluihin tai eduskunnan mietintöön olisi yksiselitteisesti kirjattava maakuntien toimivalta ja tehtävä järjestöavustusten osalta. ”[–] olisi hyvä, jos järjestöjen paikallistoiminnan rahoituslähteet olisivat lainsäädännöllä nimenomaisesti turvattu ja että selkeästi olisi säädetty niin kuntien kuin maakunnankin roolista rahoittaa järjestöjen paikallista toimintaa” (Brax 2018: 25).
Toinen ehdotus koskee järjestöjen paikallisten toiminta-avustusten tietopohjan liittämistä osaksi tiedolla johtamista. Brax toteaa tiedolla johtamisen olevan sote-uudistuksen keskeinen tavoite, jota varten maakuntien ja kaikkien palvelutuottajien tulee kerätä ja luovuttaa tietoa omasta toiminnastaan. Brax toteaakin esityksessään seuraavasti: ”[–] uudistuksen luonteeseen sopisi hyvin, että tieto järjestöjen paikallisten toiminnan avustamisesta kerätään jokaisesta kunnasta ja maakunnasta ja julkaistaan. Tämä tieto auttaa arvioimaan järjestöavustusten kehittymistä koko maassa, maakunta- ja kuntakohtaisesti.” (Brax 2018: 26).
Kolmas ehdotus koskee vastuuhenkilön nimeämistä sekä järjestöyhteistyöhön että hyte-toimintoihin joka maakuntaan ja kuntaan ja lisäksi tärkeimpien hyte-yhteistyörakenteiden kuvaamista. Brax näkee tietokatkokset maakunnan kuntien, palveluntuottajien ja järjestöjen välillä yhdeksi merkittävimmistä riskitekijöistä hyte-alalla. Hän esittääkin, että kunnat ja maakunnat olisi velvoitettava nimeämään vastuutahon/-tahoja hyvinvoinnin edistämistyöhön. Näiden tahojen tehtävänä olisi ”toimia yhteyshenkilönä ja koordinaattorina yhtäältä hyte-työssä ja toisaalta nimenomaan järjestöjen kanssa tehtävässä yhteistyössä.” (Brax 2018: 28–29.)
Lähteet:
Brax, Tuija 2018: Järjestöjen rooli maakunta- ja sote-uudistuksessa — Selvityshenkilön raportti. Saatavilla: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/160957
STM 2018: Tuija Brax selvittämään järjestöjen roolia uudessa sote- ja maakuntamallissa.
Saatavilla: https://stm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/tuija-brax-selvittamaan-jarjestojen-roolia-uudessa-sote-ja-maakuntamallissa