Koi­vu­ran­nan Pau­la on ai­na hy­väl­lä tuu­lel­la. Her­syä­vän nau­run kuu­lee jo kau­kaa, kun Pau­la rul­lai­lee pai­kal­le. ”Kyl­lä mi­nun ai­ka ku­luu hy­vin tääl­lä – vie­tän pal­jon ai­kaa yh­tei­ses­sä ruo­kai­lu­huo­nees­sa se­kä teen pyö­rä­tuo­lil­la ”kiek­ko­ja” käy­tä­vil­lä edes­ta­kai­sin”, Pau­la to­te­aa iloi­ses­ti. Pau­la tyk­kää va­paa-ajal­laan teh­dä pa­la­pe­le­jä, pe­la­ta muis­ti­pe­le­jä se­kä käy­dä ul­koi­le­mas­sa avus­ta­jan­sa kanssa.

Oman huo­neen­sa Pau­la on si­sus­ta­nut it­se. Hän ke­räi­lee muun muas­sa en­ke­lie­si­nei­tä, ja nii­tä löy­tyy­kin huo­nees­ta niin tau­lui­na kuin ko­ris­te-esi­nei­nä. Li­säk­si sei­näl­lä ko­mei­lee hä­nen ti­laa­man­sa kis­sa­kel­lo. Huo­nees­sa on myös pal­jon cd-le­vy­jä, ja Pau­la pal­jas­taa­kin pi­tä­vän­sä Ola­vi Vir­ras­ta ja Ta­pio Rau­ta­vaa­ras­ta. Nuo­ri­so­musii­kis­ta hän ei piittaa.

Pau­la tun­tuu ole­van to­del­la tyy­ty­väi­nen elä­mään­sä – hoi­ta­jat ovat mu­ka­via, ruo­ka hy­vää, sää­tiön reis­sut ki­vo­ja ja ai­ka­kaan ei käy pit­käk­si. Li­säk­si hän voit­ti taan­noin pol­ku­pyö­rän ar­pa­jai­sis­sa. Vaik­kei hän sil­lä pys­ty it­se liik­ku­maan, voit­ta­mi­sen tun­ne oli sil­ti mu­ka­va. Pau­lan po­si­tii­vi­ses­ta asen­tees­ta on mo­nel­la opittavaa.