Olen Tiina Viertamo, 22-vuotias nainen, jonka juuret ovat Karstulassa. Lyhyt elämäntaipaleeni on kuljettanut minua Kaustisen musiikkilukion kautta opiskelemaan Jyväskylän yliopistoon äidinkielen ja kirjallisuuden opettajaksi. Opettajan titteli kertoo teille varmaan enemmän kuin se, että sanoisin opiskelevani yliopistossa pääaineena suomen kieltä ja sivuaineina kirjallisuutta, pedagogiikkaa ja hieman myös erityispedagogiikkaa ja viestintää.
Päädyin Karstulan Hyvinvointipalvelusäätiölle töihin toukokuussa 2017. Työtehtävikseni määrättiin uudessa verkkosivuprojektissa avustaminen sekä hallinnolliset tehtävät. Nämä hienot tittelit osoittautuivat kesän mittaan monipuolisiksi, sillä olen saanut tehdä töitä niin toimistopuolella kuin kehitysvammaisten parissa. Enpä olisi uskonut kesän alussa, että yhä maaliskuussa 2018 istun samaisessa toimistossa samaan aikaan kun teen kandidaatintutkielmaa yliopistoon. Elämä yllättää ja onneksi tällä kertaa positiivisesti!
Olen oppinut lyhyen työrupeamani aikana todella paljon yhteistyön voimasta, säätiöstä toimintamuotona sekä kehitysvammaisista. Olen päässyt mukaan projekteihin, saanut työskennellä itsenäisesti, päässyt kuuntelemaan presidentin puhetta sekä saanut pelailla ja ulkoilla säätiön upeiden asukkaiden kanssa. Voisiko parempaa kesätyöltä edes toivoa?
Vapaa-aikani täytän kaikilla mahdollisilla aktiviteeteilla. Olen ainejärjestömme hallituksessa kolmessa eri pestissä, käyn mahdollisuuksien mukaan jumpissa, valokuvaan ja musisoin. Erityisen rakas vapaa-ajan harrastukseni on myös leipominen.
Elän kiireistä elämää, mutta nautin siitä. Saan tehdä töitä mukavassa ympäristössä, opiskella omaa alaa ja rentoutua kakkutaikinan äärellä. Kai ihmisellä voisi asiat olla hullumminkin 22-vuotiaana?