Yk­si Kar­pa­lo­ko­tien pit­kä­ai­kai­sim­mis­ta asuk­kais­ta on ai­na yh­tä hy­vän­tuu­li­nen Ir­ma. Hän on asu­nut sa­mas­sa huo­nees­sa Kar­pa­lo­ko­deil­la useam­man kym­men­tä vuot­ta, ja hän on viih­ty­nyt siel­lä oi­kein hy­vin. Ir­ma viet­tää täl­lä het­kel­lä elä­ke­päi­viä, sil­lä toi­min­ta­kes­kusa­jat ovat ta­ka­na­päin. Hä­nen päi­vän­sä koos­tu­vat pa­la­pe­lien ko­koa­mi­ses­ta, hy­väl­lä ke­lil­lä kä­ve­lyis­tä ja avus­ta­jan tapaamisista.

Ir­ma muis­te­lee, et­tä hä­nen ko­ho­koh­ti­aan Kar­pa­lo­ko­deil­la on ol­lut se­kä hä­nen 60-vuo­tis­juh­lat et­tä Här­män reis­sut. Vii­me ke­sän Här­män reis­sul­la Ir­ma ker­ke­si teh­dä kau­la­ko­run as­kar­te­lu­pa­jas­sa, liik­kua se­kä käy­dä tans­seis­sa, joi­hin hä­nen kyn­net ja hiuk­set lai­tet­tiin nä­tik­si. 60-vuo­tis­juh­la­päi­vä­nä Ir­mal­la oli hoi­ta­jan sa­no­jen mu­kaan hy­my huu­lil­la ko­ko päi­vän – oli­han juh­lis­sa sen­tään kak­kua tar­jol­la ja synt­tä­ri­lau­lu­kin lau­let­tiin päi­vän­san­ka­ril­le. Ir­ma muis­te­lee myös läm­möl­lä si­tä, kun hän sai lah­jak­si pa­la­pe­lin, jo­ka tu­li Englan­nis­ta as­ti Karstulaan!