Kolmannessa ja viimeisessä Braxin selvitykseen liittyvässä blogitekstissä käsittelemme viimeistä kysymystä: Millaisia mahdollisuuksia yleishyödyllisillä yhteisöillä on toimia kumppanina yksityisen tai julkisen sektorin palveluntuottajalle tai muille yleishyödyllisille sotetoimijoille?
Braxin mukaan lyhyt vastaus kysymykseen olisi, että kumppanuuksien solmiminen palveluntuottajien ja muiden yleishyödyllisten yhteisöjen kanssa on mahdollista silloin, kun otetaan huomioon ne rajoitteet, joita selvityksen luvusta 2 seuraa. Rajojen häivyttäminen kumppanuuksien varjolla on kielletty, eli markkinoilla toimimisen ja yleishyödyllisinä järjestölähtöisinä toimijona toimimisen on erotuttava selvästi. (Brax 2018: 73.)
Rajanveto voi osoittautua käytännössä vaikeaksi, sillä kumppanuus-termiä käytetään todella monimuotoisesti erilaista sopimus- ja yhteistyömuodoista. Brax ehdottaakin avuksi sen pohtimista, että jos rahaa siirretään kumppanien kesken, niin onko se lahjoitus yleishyödylliseen tarkoitukseen vai korvaus palvelusta. ” Jos se on korvaus palvelusta, on kyseessä liikesuhde, jossa kaupan kohde ei saa olla julkisesti subventoitu vähäistä enempää markkinoita vääristävästi. Tällöin kumppanuus ei poikkea muusta liikekumppanuudesta.” Palvelun ja hyte-toiminnan rajapintojen ylitys on toivottavaa silloin, jos rahaa tai rahanarvoista taloudellista hyötyä ei siirry kumppanien kesken tai jos kumppanuus muodostuu siitä, että palveluntuottaja kehottaa asiakasta siirtymään järjestölähtöisen hyte-toiminnan piiriin. (Brax 2018: 73.)
Kumppanuuksiin liittyy myös seuraavia haasteita:
- Järjestölähtöisen hyte-toiminnan ei-taloudellinen yhteistyö vain kumppanipalveluntuottajan kanssa
- Ongelmaksi voi nousta suurten ja merkittävien toimijoiden osalta se, hyötyykö vain yksi palveluntuottaja valtionavulla osittain rahoitetusta toiminnasta, vaikka se ei saisi siitä suoranaista korvausta
- Järjestön Stea-rahalla tuetun vapaaehtoistoiminnan osuminen asiakkaisiin, “jotka ovat valinneet samaisen järjestön tai järjestön kumppanijärjestön omistaman palvelutuottajan”
- “Miten tulkitaan ristiinsubvention kieltoa, jos järjestöjen palvelutuotantoa tehdään yhteisen alustayhtiön
kautta ja jos samainen yhteisö ohjaa myös järjestölähtöisen vapaaehtoistoiminnan saman yhteisön piiriin muut poissulkevasti?”
- “Miten tulkitaan ristiinsubvention kieltoa, jos järjestöjen palvelutuotantoa tehdään yhteisen alustayhtiön
- Palveluntuottajan ja yleishyödyllisen järjestön ristiinmainostaminen
- Ovatko yksinoikeussopimukset eettisiä, vaikkei niihin ole välttämättä kieltoa.
Brax ehdottaakin ratkaisuiksi ongelmiin muun muassa sitä, että järjestölähtöiset sote-palveluiden rajapinnassa olevat toiminnat listattaisiin maakunnittain, koska “julkisuus auttaa sekä markkinoita luovaa maakuntaa että markkinoilla toimivia palvelutuottajia halutessaan arvioimaan, vääristyykö kilpailu vähäistä enempää”. Lisäksi Brax ehdottaa mallia, “jossa ensi sijassa pyritään neuvottelemaan, miten kyseinen hyte-toiminto olisi tarjolla myös muiden palvelutuottajien asiakkaille kuin esim. järjestön vakiintuneen yhteistyötahon”. (Brax 2018: 73–75.)
Kumppanuus, jossa on kyse esimerkiksi yhteisestä hyvää tarkoittavasta kampanjasta, ei ole ongelmallinen avustusten kannalta, sillä vaikuttaminen on yksi keskeisimmistä järjestöjen olemassaolojen syistä. Tällaisia hyvää tarkoittavien kampanjien avustuksia ei ole siis järkeä rajoittaa. (Brax 2018: 75.)
“Koska rajaa erilaisten kumppannuuksiaen välillä on hyvin vaikea piirtää, on ainakin isoimpien järjestöjen ja palveluntuottajien viisainta laatia itselleen julkiset periaatteet, joita he kumppanuuksissaan noudattavat” (Brax 2018: 75). Brax alleviivaa kuitenkin myös yleishyödyllisten järjestöjen ja palveluntuottajien välisten kumppanuuksien positiivisia puolia, sillä se hyödyttää niin yleishyödyllisiä tavoitteita kuin terveyden ja hyvinvointia edistävien palveluiden kehittämistä. Lisäksi SOSTE ry:n ja Kanen selvitys osoittaa, että yksityisen sektorin kumppanit ovat tärkeitä useiden järjestöjen toimintaedellytysten kannalta. (Brax 2018: 75–76.)
Brax toteaa yhteenvedoksi kumppanuuksista sen, että sitä ei saa käyttää taloudellisen toiminnan verhoamiseen vilpillisesti, ristiinsubventoinnin kiellon periaatteen kiertämiseen tai järjestölähtöisen neuvonnan tai laadun arvioinnin uskottavuuden vaarantamiseen. Hän myös esittää, että järjestöjen tulisi tehdä julkinen linjaus niistä periaatteista, joita he noudattavat sote-palvelutuottajan ja järjestölähtöisen toiminnan kumppanuudessa. (Brax 2018: 76–77.)
Lähteet:
STM 2018: Tuija Brax selvittämään järjestöjen roolia uudessa sote- ja maakuntamallissa.
Saatavilla: https://stm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/tuija-brax-selvittamaan-jarjestojen-roolia-uudessa-sote-ja-maakuntamallissa